Julkaistu: 07.03.2018 06:40

Merja-Riitta on kanssakulkija

  • Merja-Riitta Ryynänen sanoo vapaaehtoistyön olevan erittäin antoisaa.

Lakiin perustuva, mutta vapaaehtoistyönä toteutettava lastensuojelun tukihenkilötoiminta on monelle lapselle ja nuorelle äärimmäisen tärkeä tukimuoto omassa arjessa selviytymiseen.

– Vapaaehtoisia tukihenkilöitä ei voi paikata millään viranomaistyöllä. Se on lastensuojelun avohuollossa korvaamattoman tärkeää, sosiaaliohjaaja Terhi Tikkala Hämeenlinnan kaupungin lastensuojelun avopalveluista vakuuttaa.

Yksi hämeenlinnalaisista vapaaehtoisista tukihenkilöistä on Merja-Riitta Ryynänen, joka on toiminut nuorten tukena viiden vuoden ajan.

– Tämä on ollut äärettömän upeaa ja itsellekin hyvää mieltä antavaa. Vapaaehtoistyö on arjen aatelia, monessa mukana oleva Merja-Riitta Ryynänen sanoo.

Nuorten tukihenkilötoiminta päättyy viimeistään, kun tuettava täyttää 18 vuotta. Alaikärajaa ei ole määritelty.

– Minun ja tuettavan suhde jatkuu varmasti sen jälkeenkin, kun hän täyttää 18 vuotta, Ryynänen kertoo omasta positiivisesta suhteestaan tuettavaansa.

Merja-Riitta Ryynänen itse arvioi työtaustansa antaneen hyvän lähtökohdan tukihenkilötyöhön, Hän ei pidä tukihenkilön ammatillista taustaa silti mitenkään ratkaisevana.

– Tämä sopii kaikille niille, joilla on lämmin sydän ja halu auttaa.

Hän itse on toiminut muun muassa perus- ja sairaanhoitajana mielisairaalassa ja vankilassa.

– Mikään kohtaaminen ei pelota, eikä tietenkään lasten ja nuorten kohtaamisissa ole pelättävääkään.

Merja-Riitta Ryynänen muistuttaa siitä, ettei tukihenkilöstä saa tulla äidin tai isän korvike, vaan hän on kanssakulkija, nimikkeen mukaisesti lapsen ja nuorten tukija.

– Tämä on luottamukseen ja tasa-arvoisuuteen perustuvaa työtä, jota tehdään tuettavan ehdoilla. Vapaaehtoistyössä on oma persoona tärkeää, niin tässäkin tehtävässä.

 

Merja-Riitta Ryynäsen nykyisen tuettavan hän kohtasi ensimmäinen kerran viisi vuotta sitten, kun tuen tarpeessa oleva tyttö oli 11-vuotias. Yhteydenpito on jatkunut siitä asti tiiviinä. Ryynäsen mukaan heillä on erityisen hyvä suhde.

– Alkuun hän oli sulkeutunut, hieman arka. Nyt meillä on avoimet ja lämpimät välit, voimme puhua mistä asiasta tahansa. Hän on vilkas ja avoin. Perhetilanne on myös parempi kuin viisi vuotta sitten.

Tällä hetkellä keskustelunaiheena on muassa ammatinvalinta ja tulevaisuus aikuisena, joka näyttäytyy tuettavan silmissä haastavana, mutta silti valoisana.

– Hän totesi äskettäin, että tulevaisuus voi olla rankka, mutta silti ei saa luovuttaa. Hänellä on nyt positiivinen suhde elämäänsä. Aina niin ei ole ollut.

 

Haastavinta on ollut löytää molemmille sopivia tapaamisaikoja. Sovittuja tapaamisia siirretään, mutta kokonaan niitä ei peruta.

– Tätä lehtijuttua varten nykyinen nuori neiti kertoi, että kohtaamiset ovat aina olleet hänelle tärkeitä. Hän painotti myös sitä, että on hyväksi kun tapaamisille ei ole pakkoa, vaan kaikki tapahtuu omien toiveitten pohjalta.

Ryynäsen ja nuoren tapaamiset sisältävät muun muassa kävelyretkiä, kahvittelua sekä kampaamossa, kylpylässä, elokuvissa ja teatterissa käyntejä, ratsastusta, biljardin pelaamista.

– Olemme opetelleet tapakulttuuria muun muassa ruokailemalla ravintolassa. Siinä on käyty läpi miten eri tilanteissa toimitaan, mitä ruokailuvälineitä käytetään.

Julkaistu: 21.06.2018 08:15

Alajärveen kirmaava Lia Heikurainen ei epäröi askeleissaan. Isosisko Aida sekä kaverukset Nea Mäki ja Tara Vainio seuraavat perässä yhtä reippaasti.

Tämä nelikko rakastaa uimista, ja 18-asteinen järvi on juuri sopivan lämmin uimiseen.