Julkaistu: 14.04.2018 06:00

Kuntakolumni

Jokkaisella rahhaa on, mut harval’ hyvä hevonen

  • Mari Monto (Vihr sit.) on maalainen, äiti ja diplomi-insinööri, joka kolmannella valtuustokaudellaankin yhä uskoo oikeudenmukaisuuteen.

Keskiviikon Hämeen Sanomissa oli kirjoitus "Hämeenlinnasta hevosparatiisi". Ilahduin, kun huomasin Ira Koivun kirjoittaneen kuin omalla kynälläni. Hän toteaa kirjoituksessaan, että hevosharrastajat ja -yrittäjät ovat kunnalle aarre ja vetovoimatekijä. Tai oikeammin: voisivat olla. Joitain vuosia sitten sain tuhahduksia osakseni, kun Hattulan ratsastusreitin linjauksista keskusteltiin – hevoset saisivat kuulemma pysyä mahdollisimman kaukana ihmisistä. Ikävä kyllä Koivun huomiot juuri tällaisen ajatusmallin toteutumisesta ovat arkipäivää.

 

Viikko sitten me Hattulan valtuutetut kokoonnuimme kahtena päivänä seminaariin, jonka teemoina oli elinvoiman, hyvinvoinnin ja terveyden lisääminen sekä maankäytön kehittäminen. Mukaan oli saatu erinomaisia alustajia, ja itselleni kohokohta olikin Pirkkalan kaavoitusjohtajan pienieleisen hurmoshenkinen johdatus Pirkkalan kehittämisen saloihin. Pirkkalassahan on määrätietoisesti otettu haltuun kunnan maankäytön kehittäminen, ja tulosta on todellakin tullut! Luvut puhuivat puolestaan, resepti onnistumiseen oli vaikuttavan yksinkertainen. Ei kannata yrittää kilpailla kaikkien kanssa kaikessa, vaan valita rohkeasti joku Oma Vahvuus ja viedä se kunnolla maaliin asti. Vaalikausi ei ole kehittämistyön aikajänne, vaan linjat ja päätökset pitää pystyä pitämään pitkäjänteisemmin. Innostavat viranhaltijat ja päätöksen takana tuulisinakin hetkinä seisova luottamushenkilöstö saivat muutamassa vuodessa Pirkkalan maankäytön kehittämissuunnitelman sellaiseen lentoon, että nyt hyvä tulee hyvän luo.

 

Työseminaariin kuuluvat ryhmätyöt, ja mekin mietimme vahvuuksia, joilla positiivisesti pystymme erottautumaan ja profiloitumaan. Esiin nousivat tietenkin järvet ja rannat, hyvät yhteydet ja monet tutut jutut, joista on vaikeaa enää saada kaivettua ulos mitään ennen kokematonta. Tässä yhteydessä nostin esille hevosvoimat, joita meillä on seudulla. On järjetöntä haaskausta pitää pienen asianharrastajien piirin sisällä sitä osaamista ja henkistä ja aineellista pääomaa, joka meillä Hattulassa jo nykyiselläänkin on. Mikä potentiaali piilottelee tallien, maneesien sekä upeiden maastojen ja kenttäratojen kätköissä! Meillä on huipputason osaamista – kansainvälisestikin tunnustettua –, jolle on jo nykyiselläänkin kysyntää. Mitä voisikaan tapahtua, jos lukuisat sidosryhmät yhdistäisivät voimansa ja kunta suurten linjojen vetäjänä antaisi suunnan kokonaisuudelle ja huolehtisi määrätietoisesti siitä, että toimintaedellytykset säilyvät ja kehittyvät yhä paremmiksi?

 

Mitäpä jos me hattulalaiset nappaisimme tilaisuudesta kiinni ja päättäisimme suhtautua toisin kuin Koivu oli kokenut? Ottaisimme tästä yhden keihäänkärki-idean, jossa on tulevaisuuden elinvoimapotentiaalia ja Hattulalla mahdollisuus profiloitua houkuttelevaksi asuinkohteeksi maksukykyisille harrastajille ja kaikille, joiden palveluita he tarvitsevat. Kyse on paljon enemmästä kuin vain asumisesta ja vaikkapa ratsastusreiteistä. Jos Pirkkalan malliin löytäisimme oikean suunnan ja asenteen ja pitkäjänteisen kehittämismeiningin, maankäytöllisesti meillä olisi paljon omaleimaista annettavaa kohderyhmälle. Lähdetään luomaan maaseutumaiseen asumiseen ja elinkeinotoimintaan määrätietoisesti uutta otetta, otetaan meille hevostalouden tulot ja tekijät! Ilmoittaudun heti mukaan antamaan elinvoimallemme hevoskuurin!

Julkaistu: 11.07.2018 06:00

Toimittajalta

Vettä ja leipää

Tämän vuoden viljasadosta menetetään alkukesän Pro-Agrian arvion mukaan noin 30 prosenttia. Syynä on alkukesän kuivuus. Myös viime vuonna sää pilasi satokauden, joten viljasato on maassamme huono nyt jo kahtena perättäisenä vuonna.

Julkaistu: 27.06.2018 06:00

Mistä tietää, että on soittanut byrokratian linnakkeeseen? Siitä, että alkaa monotoninen konemusiikki, jonka väliin kuulee automaattipuhujan sanat ”Palvelemme hetken kuluttua, olkaa hyvä ja odottakaa”. Sitä kun tunnin kuuntelee, niin huonomuistisempikin osaa ulkoa tuon värikkään lauseen.