Julkaistu: 16.05.2018 07:15

Isännät vihdoin pelloilla

  • Arto Laineen kalusto oli tiiviisti pellolla viikonvaihteen ja alkuviikon.

Viikonloppu toi traktorit pelloille ja maanmuokkaukseen päästiin vihdoin pari viikkoa normaaliajasta myöhässä. Surkea syksy kummittelee yhä viljelijöiden mielessä, mutta aurinko luo uskoa tulevaisuuteen.

Viimeisen viikon lämpöä ovat ainakin viljelijät tervehtineet suurella ilolla. Viime syksyn runsas sateisuus näkyy edelleen jossain määrin pelloilla. Maanviljelijät pääsivät toden teolla maanmuokkaustöihin viikonvaihteessa, jolloin luultavasti kaikki Etelä-Hämeen traktorit olivat kevättöissä. Lämpö tuli todella tarpeeseen, mutta silti toukotöihin on päästy 1–2 viikkoa myöhemmin kuin mihin viime vuosina on totuttu. Vaikka pellot näyttävät silmälle kuivilta, on kosteutta heti muutaman sentin syvyydessä etenkin niillä pelloilla, jotka on jätetty syksyllä kyntämättä.

– Sänkipellossa kosteus säilyy pitkään. Syksyn sateissa maaperä jäi hyvin märäksi ja toisaalta talven pakkaset jäädyttivät maaperän aika syvältä, joten kosteutta on edelleen hieman liikaa. Omat pellotkin olivat ehkä hieman liian kosteita muokattaviksi, mutta toisaalta odottaakaan ei enää oikein kannata. Kylvöt olisi saatava tehty mieluusti tällä viikolla, hattulalainen viljelijä Arto Laine sanoo.

 

Peltoja ei syksyisin juurikaan kynnetä, vaikka tänä keväänä syksyn kynnöistä olisi saattanut olla hieman apua peltojen kuivumisessa. Sänkipellossa kosteus säilyy pitempään kuin kynnetyssä. Tukiehdot käytännössä pakottavat viljelijän pitämään pellon sängellä talven läpi, koska ravinteita ei huuhtoudu pelloilta vesistöihin samassa määrin kuin kynnetyltä pellolta huuhtoutuisi. Laineelta jäi syksyllä puimatta hehtaarin verran vehnää.

– Vilja on vain murskattava peltoon ja muokattava maata uudelleen, mikä tietysti viivästyttää kylvöä. Murskaus tietää ylimääräistä työtä, muttei välttämättä vaikuta tämän vuoden sadon laatuun.

Laineen vehnä meni laatunsa takia rehuksi.

– Kaura on vielä varastossa, mutta laadultaan se on elintarvikekelpoista. Viljalajikkeilla on aika suuria keskinäisiä eroja kasvukauden suhteen.

Ennen viikonvaihdetta ei kylvöjä Hämeessä ole juurikaan tehty.

– Ehkä aivan kuivimmilla mailla on voitu jo viljaa kylvää, mutta suurin osa viljelijöistä pääsi vastaa maanmuokkaukseen. Juurikkaat on saatu kylvetyksi. Muokkauksen jälkeen maan on annettava asettua muutama päivä, minkä jälkeen vilja voidaan kylvää.

Ennen kylvöjä ei saisi sataa, koska jokainen sade lykkää kylvöaikataulua 1–2 päivällä.

Kun siemen on saatu maahan, voi viljelijä jo huokaista helpotuksesta. Etenkin vilja kestää esimerkiksi mahdollisia yöhalloja aika hyvin. Sen sijaan öljykasvit ovat vielä orasvaiheessa aika arkoja kylmälle ja pahimmissa tapauksessa ne on kylvettävä uudelleen.

Viime syksyn satotappiot jäävät käytännössä viljelijöiden omille harteille. Valtion maksama satovahinkokorvausjärjestelmä lopetettiin jo vuosia sitten.

– Nykyisin vakuutusyhtiöt tarjoavat erilaisia vakuutuksia satovahinkojen varalle, mutta viljelijät suhtautuvat vakuutuksiin aika nihkeästi. Omavastuut ovat korkeat, eivätkä vakuutukset korvaa viime vuoden kaltaisia vahinkoja, joissa on kyse koko satokauden mittaisesta vahingosta. Jos yksittäinen ukkosmyrsky tuhoaisi satoja, saattaisi vakuutus sellaisen vahingon korvatakin. Toisaalta myöskään entinen satovahinkokorvausjärjestelmä ei olisi viime vuoden kaltaisessa kadossa juurikaan auttanut, koska siinäkin omavastuun osuus oli noin kolmasosa. Katovuosina viljelijä on loppujen lopuksi aika yksin.

Laine ei usko, että hämäläiset viljelijät olisivat viime syksyn kokemusten valossa lyömässä hanskoja tiskiin, mutta motivaatioon syksy on vaikuttanut.

– Into lähteä kylvöihin on monella laimea. Toisaalta viljelijä on sellainen, että kevätauringon paistaessa mahdolliset murheet unohtuvat ja viljelijä lähtee taas yrittämään suurin toivein uutta satokautta ennen uusia pettymyksiä, naurahtaa Laine.

 

Tietysti voi olla tiloja, joilla lopettamispäätös on muista syistä leijunut ilmassa jo pitkään ja viime vuoden kato on sitten se viimeinen pisara. Viime syksynä pelloista jäi Hämeessä puimatta kymmenisen prosenttia.

– Hämeessä tilanne on kuitenkin vielä aika hyvä verrattuna maan keski- ja pohjoisosiin, joissa kato saattoi olla aika totaalinen ja suuri osa sadosta jäi puimatta. MTK Hämeen aluepäällikkö Jyrki Näsin mukaan viime syksyn kato vei monelta viljelijältä intoa, mutta suoranaisia lopettamisia ei ainakaan Hämeessä ole ilmeisesti ole tapahtunut.

– Itä- ja Pohjois-Suomessa tilanne saattaa olla erilainen, mutta luultavasti asiaa on mietitty jo pitkään. Maatilan lopettaminen on niin iso päätös, ettei yksi katovuosi pelkästään sellaiseen aja. Tuotantosuunnan muuttaminenkin ainakaan kovin nopealla tempolla on hyvin hankalaa. Joku tosin voi aikaistaa lopettamista, koska viljamarkkinat eivät kovin hyvät ole, eikä tukitasonkaan suhteen näytä hyvältä, sanoo Näsi.

Viime syksynä syysviljoja saatiin kylvetyksi selkeästi vähemmän kuin aikaisempina vuosina.

– Ruista saatiin viljelyyn hyvin vähän. Lisäksi tuhosienet ovat saattaneet vahingoittaa peltoja, koska ainakin osittain tuholaistorjunta jäi syysviljojen osalta lähinnä märkyyden takia tekemättä.

Julkaistu: 26.05.2018 07:25
Multiple images

Kaurialan koulun 8-luokkalaiset venäjänkielen - ja kuvataiteen ryhmien oppilaat tekivät opintomatkan Pietariin 23.–27.4. Matkalla oli mukana 17 oppilasta, neljä vanhempaa ja kaksi opettajaa.