Julkaistu: 19.05.2018 06:10

Kolmas itsenäisyystaistelu - Veli-Antti Savolainen

Työmarkkinasirkuksen jälkeen voitaisiin pohtia kuinka työlle käy

  • Opetusministeri Sanni Grahn Laasonen puuhaa kaikkea kivaa, mutta Suomi rämettyy mm. poikien pudotessa opin sivuun.
  • Mika Lintilä on vastuussa tki-varojen dramaattisesta vähenemisestä Suomen ollessa muutoskriisissä.

Palkkateatterin viime näytös rakennusalalla päättyi, sentit on jaettu ja rouva Valtakunnansovittelija häpäisty.

 

1 TYÖTÄ ON – TEKIJÄT KADOKSISSA. Suomessa on ajauduttu tilanteeseen, jossa työ ja tekijä kohtaavat huonosti, työttömyys vaivaa, mutta työpaikkoihin ei saada väkeä. Hallitus vastaa koulutuskriisiinsä kovistamalla ”sossussa hyvinvoivia” työnhakijoita kuponkileikkiin. Yrittäjät, joita varten tämä aktivointimalli tehtiin, sanoivat jo; 91 prosenttisesti, ettei mitään hyötyä.

Akuutti ongelma on työn kohtaanto, mutta iso kuva kertoo, että työolojen parantuvien mahdollisuuksien keskellä olemme saaneet myös uuden työelämän muodon epävarmuustyömarkkinat.

Suomessa oli 2016 palkkatyöllä työllisiä noin 2,1 miljoonaa ihmistä. Heistä 75 prosenttia oli säännöllisessä palkkatyössä. Määräaikaisissa, jatkuvissa kokoaikatöissä oli 10 prosenttia ja osa-aikatyötä teki 399 000 henkeä, eli 16 prosenttia kaikista työllisistä.

Määräaikaista tai osa-aikaista työtä eri muodoissaan tekee siis jo yli 600 000 henkeä.

Lisäksi itsensä työllistäviä, muun muassa yhden henkilön yrityksiä ja freelancereita on 170 000.

Pätkätyötä tekevät myös vuokratyöläiset vuoden 2016 aikana jo noin 38 000 suomalaista.

Myös yhteiskunnan fyysinen rakenne muuttuu: työpaikat muuttavat, mutta asunnot jäävät velkoineen. Ihmisen ja koneiden yhteistyön ajan teollisia kaupunkeja ei enää kohta ole, maatalousyhteiskunnan viljelijöitäkin ovat yhä enemmän koneet ja robotit. Maatiladata auttaa hallinnoimaan koko tilaa ja operoimaan sen toimintoja.

Tuotanto menee jatkuvassa liikkeessä sinne mistä se löytää halvimman työvoiman - ellei se automatisoidu ja robotisoidu kokonaan. Professori Gilles Saint-Paul sanoo robottien yleistyvän sitä mukaa kun investoinnin kuoletus alittaa vastaavan suoritteen palkkakustannuksena. Olemme siinä pisteessä ennemmin kuin myöhemmin.

Tämä johtaa suureen muutokseen sillä nyt, kahden vuosikymmenen jälkeen informaatioaika: digitalisaatio, robotiikka alkaa toteutua myös rakenteissa.

 

2 EDUNSAAJIA TOKI ON. Reaalitalouden menetettyä merkitystään finanssitaloudessa muutoshaluttomia ja usein vähän koulutettuja syrjäytyy työelämästä.

Historiallinen työ on myös yhä syvenevässä kriisissä, sen ja pääoman arvosuhde päälaellaan kun tuotetaankin ihmisen työn arvon tuloksien sijaan rahaa ilman ihmistyötä. Työtä ei synny koska rahalla saa rahasta enemmän – velka on parempi bisnes kuin investointi.

Tämä näkyy Suomessa pitkään jatkuneena investointipulana, ja syvä uni asian ympärillä siinä, että tutkimus- kehittämis- ja innovaatio-panokset ovat pudonneet neljästä 2,8 prosenttiin bruttokansantuotteesta – juuri kun tilanne huutaa niiden perään!

Kaiken tapahtuvan poliittis-kulttuurisen vaihdannan rinnalla kulkee siis - kuten aina, talouden ja etujen valtavirta, joka pyrkii määräämään kehityksestä edukseen ja vaikuttamaan itsenäisiin toimijoihin vakuuttaen intressien olevan yhteisiä.

Kaiken keskellä käydään myös suurta taistelua siitä mikä on oikein ja oikeudenmukaista.

 

3 ITSENÄISYYS NYT. Kansallinen itsenäisyyskään ei enää ole perimmäiseltä luonteeltaan enää territoriaalista, maan rajojen puitteisiin liittyvää. Siitä on tullut itsenäisen taloudellisen oikeuden suvereenisuutta kaiken yli vyöryvästä keskittymisestä, suuruuden ekonomiasta ja harvojen rahaomistajien vallan ja voiman käytöstä.

Tulemme hyvin pian myös aikaan, jossa ihmisen oma itsenäisyys merkitsee oikeutta ja mahdollisuutta – ja pakkoa – astua ulos kerskakulutuksen ja tavaraonnen kehästä.

Kyse on paljolti siitä, miten näemme ylipäätään työn merkityksen. Mikä on näkökulma, tuotannollinen vai hyödyllinen?

Totta kai työllä on oltava taloudellinen arvo, mutta onko vain tavaratuotanto voittojen keräämiseksi ainoa ihanne?

Tarvitaan siis kokonaan uusi lähestyminen työhön ja työn instituutioihin. Muutos ulottuu korvaukseen työstä ja myös miten paljon sitä tehdään, onko työ hyve vai vaiva. Tähän liittyy myös yhteiskunnan toimien rahoitus. Tärkeimpänä kasvavan väestön ongelma ja ekokriisi, joka näillä elämäntavoilla ja korjaustahdolla on seurauksiltaan raju.

Tarvitaan poisoppimista vanhasta tavasta toimia ajatella ja arvottaa työelämää. Tämäkin näyttää olevan hyvin vaikeaa.

Ihmisen kannalta kyse on arvoista, protestanttisesta etiikasta, että työtä tekemällä hän voi osallistua yhteiskuntaan, omaan yhteisöönsä merkityksellä, panoksella ja jonkin eteen.

Osmo Soininvaara on kirjoituksissaan kysynyt eikö vähempi ja tarkoituksella useammalle jaettu työ voisikin olla lähtökohta paremmalle onnelle, vuosisataisten vapaushaaveiden täyttymys.

Kysymys on paljolti filosofinen, silloin joutuu kysymään miksi elämme jo sadan vuoden pätkäelämäämme.

Liittyykö elämämme osana luonnon kiertokulkuun jälkeläisineen vai onko elämämme tarkoitettu vain palvelutehtäväksi taloudelliselle kasvulle ja tavaratuotannolle?

 

Lisää työstä: www.itsenaisyys.com

Julkaistu: 16.06.2018 06:10

Kirjoitin keskiviikon lehteen (Hämeenlinnan Kaupunkiuutiset, 13.6.) jutun naisista, jotka perustivat hämeenlinnalaisille oman treeniryhmän Facebookkiin.

Love2live treenit Hämeenlinna -ryhmässä saa huudella treenikaveria lenkkipolulle, sup-lautailemaan tai vaikka lavatansseihin.

Julkaistu: 13.06.2018 06:00

Hämeenlinnan keskusta vaihtoi 1700-luvun lopulla paikkaa. Kustaa III siirsi tuhannen asukkaan kaupungin Hämeen linnan luota kilometrin etelään, johon rakennettiin kirkko, tori ja maaherran virkahuone. Keskusta oli paikallaan 200 vuotta, mutta viimeiset 30 vuotta se on ollut kateissa.