Julkaistu: 13.06.2018 06:00

Kolumni

Kaupungin keskusta kateissa

  • Seppo Rehunen hämeenlinnalainen

Hämeenlinnan keskusta vaihtoi 1700-luvun lopulla paikkaa. Kustaa III siirsi tuhannen asukkaan kaupungin Hämeen linnan luota kilometrin etelään, johon rakennettiin kirkko, tori ja maaherran virkahuone. Keskusta oli paikallaan 200 vuotta, mutta viimeiset 30 vuotta se on ollut kateissa.

 

Torin ja kirkon hallitsemaa keskustaa vahvistivat viime vuosisadalla Lyseo ja keskuskoulu, aluehallinnon virastot, Skogsterin tavaratalo, torin ympäristön uudisrakentaminen ja moderni Keskustalo rullaportaineen. Myös asuinkerrostalojen rakentaminen piti yllä keskustan vilkkautta.

Vähitellen keskusta alkoi siirtyä kohti moottoritietä. Hämeensaaren Raketti ja sen seuraaja Citymarket sekä Tavastilan tavaratalo vetivät keskustaa länteen. Siirtymistä hillitsi kolmekymmentä vuotta sitten tehty kävelykatu Reska, jonka aktiivisella kehittämisellä keskusta olisi voitu pelastaa. Kaupunki, Osuuspankki ja kiinteistöjen omistajat olivat kuitenkin passiivisia.

Nyt kaupungilla ei ole selkeää keskustaa. Kaupallisia keskustoja on kaksi: Tiiriö ja Goodman. Tiiriö on automarkettien keskittymä eikä ole syyllinen keskustan autioitumiseen. Goodmanin etäisyys torille on vain puoli kilometriä, mutta henkinen välimatka on pitempi eikä Goodmanin vilkkaus näy katukuvassa. Kauppakeskuksen yhdistämisessä toriin on epäonnistuttu.

 

Elävä keskusta on muutakin kuin kauppoja. Elävä keskusta on toimintojen ja palvelujen kokonaisuus, joka houkuttelee asiakkaita ja toimijoita kaikkina vuorokauden ja vuoden aikoina. Elävään keskustaan pääsee helposti ja siellä liikkuminen on vaivatonta. Elävässä keskustassa on kauppojen lisäksi kouluja, liikuntapaikkoja, elokuvateattereita, majoitusliikkeitä, kahviloita, ravintoloita.

Hämeenlinna ei ole kehittänyt keskustaansa elävän keskustan tavoitteita noudattaen. Kaupunki on omin päätöksin siirtänyt keskustasta toimintoja pois; kaupat ovat muualla, liikuntapaikat on uimahallia lukuun ottamatta viety Pullerille, koululaisia siirrellään edestakaisin, elokuvateattereita ei keskustassa ole enää ainoatakaan. Kahviloita ja ravintoloita on sentään jäljellä ja uusiakin syntyy.

Hyvää keskustassa ovat tori, kirkko ja kirkkopuisto sekä muutamien yksittäisten yrittäjien vahva usko. Tori on loikannut harpan eteenpäin. Kahvilatoiminta on uudella tasolla, lasten leikkipaikka on ilman keinuakin houkute, Kipin grilli tuo monipuolisuutta ja iltakävijöitä, kirkkopuisto pylväikköineen luo keskieurooppalaista tunnelmaa. Torilta puuttuvan kiinteän rakennuksen taidamme saada heti, kun maltamme luopua kehitystä kahlitsevasta toriparkkitoiveesta.

 

Suunnitelmat ykköskorttelista ovat lupaavia. Mitä pikemmin entiset Centrumin ja Sokoksen kiinteistöt puretaan, sen parempi. Odotan niiden paikalle monipuolista toimintakorttelia, joka tarjoaa hyvinvointi- ja terveyspalveluja, korkeatasoista asumista, suoran yhteyden Sibeliuksen syntymäkotiin, viihtyisiä herkuttelupaikkoja sekä erikoisliikkeitä kirjakaupan johdolla. En halua rajata rakennusten korkeutta, mutta tyylistä ja laadusta ei saa tinkiä.

Myös ajatus Sibeliuksenkadun pyörätiestä kertoo kehittämishalusta. Nopeinta ja halvinta on matkia Raatihuoneenkadulla jo vuosia noudatettua käytäntöä ja sallia pyöräily Palokunnankadun ja Raatihuoneenkadun välisen mäen leveällä jalkakäytävällä. Kävelijöitä on harvassa eikä ratkaisu vie yhtään pysäköintipaikkaa.

Julkaistu: 16.06.2018 06:10

Kirjoitin keskiviikon lehteen (Hämeenlinnan Kaupunkiuutiset, 13.6.) jutun naisista, jotka perustivat hämeenlinnalaisille oman treeniryhmän Facebookkiin.

Love2live treenit Hämeenlinna -ryhmässä saa huudella treenikaveria lenkkipolulle, sup-lautailemaan tai vaikka lavatansseihin.

Julkaistu: 13.06.2018 06:00

Hämeenlinnan keskusta vaihtoi 1700-luvun lopulla paikkaa. Kustaa III siirsi tuhannen asukkaan kaupungin Hämeen linnan luota kilometrin etelään, johon rakennettiin kirkko, tori ja maaherran virkahuone. Keskusta oli paikallaan 200 vuotta, mutta viimeiset 30 vuotta se on ollut kateissa.