Julkaistu: 13.06.2018 06:00

Tässä ajassa

Koska vihreys on realistista?

  • Timo KaunistoKirjoittaja on talonpoika ja tohtoriopiskelija Kaurialasta.

Keskustan Sotkamon puoluekokouksessa pääministeri Juha Sipilä määritteli realistisen vihreyden puolueensa terälehdeksi. Teesi tuotiin linjapuheen aikana lavalle pienellä ilma-aluksella eli dronella ja ruuvattiin insinööri-Sipilän itsensä nikkaroimaan teräsapilaan.

Samaan aikaan toisaalla kokoomuksen Petteri Orpo vaati keskiluokalle lisää rahaa. Oikeiston mielestä Suomi verottaa liikaa ja käyttää kuntien tulot tehottomasti.

Keskustaa ja kokoomusta pidetään molempia mustina porvaripuolueina, mutta jo näiden puheiden kärjet paljastavat niiden todellisen luonteen. Keskustalaisten arvojen lähtökohtana ovat ihmisyys, omavastuu ja elämän säilyminen, kokoomus on tiukka etujärjestö.

 

Monille toimittajille ja politiikan kommentoijille eron hahmottaminen on usein vaikeaa. Poliittisen kentän vastapelurit leimaavat mielellään keskustan agraaristen etujen puolueeksi, joille vihreyskin on vain väline. Hesarin toimittajakin oli lypsänyt Vihreiden Touko Aallolta kommentin, jossa tämä väitti kepun sivuuttelevan ”asiantuntijoiden” mielipiteet ja järjestelevän tukea ”edunsaajaryhmilleen”.

Vihreät pitävät itseään mielellään ympäristöpolitiikan keksijöinä. Hesarin tavoin monet ruokkivat kuvaa Vihreiden ympäristöevankeliumin virheettömyydestä. Muita puolueita pyritään määrittämään ympäristöasioissa Vihreiden kautta, vaikka tulokas on melkoinen vieraslaji suomalaisen politiikan metsäpalstalla.

RKP laati ensimmäisenä suomalaisena puolueena ympäristöohjelman 1968 ja SDP vuotta myöhemmin. Keskustapuolueen nuoret olivat asialla jo 1960-luvun lopulla mutta virallinen ohjelma julkaistiin 1970. Keskustapuolue piti maa- ja metsätalousministeriötä hallussaan koko 1970-luvun ja se vastasi tuolloin kehittyvästä ympäristöpolitiikasta. Ahti Karjalaisen hallitus aloitti suuret investoinnit metsäteollisuuden jätevesien puhdistukseen ja Johannes Virolainen totaalisuojeli puolisen miljoonaa hehtaaria metsiä ja soita.

 

Keskustalainen vihreys on tasapainotalouden vihreyttä. Uudistuvia luonnonvaroja ja koko biosfääriä voidaan ja pitääkin käyttää hyväksi kestävän kehityksen periaattein, sen uusintamiskykyä ruokkien, kasvua kaikille tasaten. Vihreä puolue näkee luonnon usein itseisarvona, jossa jokainen ulkoinen muutos on uhka, ihminen mukaan lukien. Tästä erosta huolimatta Keskustaa ja Vihreitä voi pitää keskeisinä ympäristöarvojen määritteleminä poliittisina liikkeinä.

Käytännössä ero näkyy suhtautumisena uuteen biotalouteen. Keskusta ajaa määrätietoisesti ratkaisuja, joilla elämää uhkaavasta öljy- ja hiilitaloudesta päästään irti. Keskustan mielestä suomalaiset metsät ovat avainasemassa. Esimerkiksi modernissa sellutehtaassa itse sellu on sivutuote: muovia vaatteissa korvaavat kuidut tai bensaa tankissa syrjäyttävä bioöljy taas avaintuotteita.

Samalla hyödynnetään metsien kasvua, joka on välttämätöntä haitallisen hiilen sieppaamiseksi ilmakehästä. On tieteellistä saivartelua kritisoida sitä, saako puun kaataa nyt vai vasta kahdenkymmenen vuoden kuluttua. Iso kuva on ilmastonmuutoksen hillinnässä. Se, jos mikä on realistista ja välttämätöntä vihreyttä.

Julkaistu: 16.06.2018 06:10

Kirjoitin keskiviikon lehteen (Hämeenlinnan Kaupunkiuutiset, 13.6.) jutun naisista, jotka perustivat hämeenlinnalaisille oman treeniryhmän Facebookkiin.

Love2live treenit Hämeenlinna -ryhmässä saa huudella treenikaveria lenkkipolulle, sup-lautailemaan tai vaikka lavatansseihin.

Julkaistu: 13.06.2018 06:00

Hämeenlinnan keskusta vaihtoi 1700-luvun lopulla paikkaa. Kustaa III siirsi tuhannen asukkaan kaupungin Hämeen linnan luota kilometrin etelään, johon rakennettiin kirkko, tori ja maaherran virkahuone. Keskusta oli paikallaan 200 vuotta, mutta viimeiset 30 vuotta se on ollut kateissa.