Julkaistu: 13.06.2018 07:20

Palaset loksahtivat paikoilleen

  • Kitaristi Tommi Varjola ja laulaja-lauluntekijä Marjuska Santala keikkailevat kokoonpanoineen ja uuden levyn materiaalilla pitkin kesää. Kontitanhuvien lisäksi esiintymisiä on muun muassa Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla ja Portugalissa.

Kaksi paikallista musiikkivaikuttajaa on lyönyt hynttyyt yhteen niin taiteellisesti kuin muutenkin. Marjuska Santala ja Tommi Varjola ovat syntyperäisiä hämeenlinnalaisia, jotka molemmat tahollaan vaikuttaneet pitkään niin opettajina kuin esiintyjinä.

Sibelius-opistossa kitaransoitonlehtorina toimiva Varjola aloitti keikkailun jo 1980-luvulla muun muassa Corni di Tavastian ja HSK:n Big Bandin riveissä. Myöhemmin kuvioon tulivat omat triot ja fuusioyhtye Mist Season.

Santala on kansantanssin opettaja. musiikkikasvattaja ja laulupedagogi, jonka repertuaariin on kuulunut monipuolisesti erilaisia sooloesiintymisiä ja muun muassa My Instrument -kokonaisuus yhdessä pianotaiteilija Tuomas Nikkasen kanssa.

 

Sairiossa olevan rintamiestalon kuisti on täynnä levylaatikoita. Santalan soololevy Tahtoisin on juuri tullut painosta. Olohuoneen pöydällä on nuotteja ja soittimia löytyy nurkasta jos toisestakin.

– Musiikki oli se syy, miksi päädyttiin yhteen, Santala kertoo.

– Olemme molemmat opettajina Sibelius-opistossa ja minulla oli suunnitelma tehdä nettisivuja varten yksi kappale, johon tarvitsin kitaristia. Aika pian aloin kiikuttaa Tommille muitakin biisejä ja siitähän se sitten lähti.

Varjola kertoo jo Santalan keikalla ollessaan pohtineensa eri musiikkityylien yhdistämistä.

– Olin pitkään halunnut soittaa vähän muutakin kuin tuttua perussettiä ja siinä kuunnellessa syntyi ajatus tehdä jotain kansanmusiikin henkeen ja yhdistää siihen elementtejä jazzmaailmasta.

 

Uuden levyn kappaleista puolet on Santalan sävellyksiä Eila Kivikk´ahon runoihin.

– Näyttelijä-ohjaaja Anneli Heino oli tekemässä kesäteatteriin Minna Canthin Anna-Liisaa ja pyysi minua säveltämään joitakin runoilijan tekstejä.

– Hetken siinä mietiskelin, että aika suuriin saappaisiin olen nyt astumassa, mutta innostuin asiasta, kun tutustuin runoihin. Levyllä on samoja tekstejä kuin näytelmässä, muitta ne ovat saaneet musiikillisesti aivan uuden muodon.

Sortavalassa vuonna 1921 syntynyttä ja Helsingissä vuonna 2004 kuollutta Kivikk´ahoa pidetään sodanjälkeisen suomalaisen runouden uudistajana ja karjalaisevakkojen syvien elämäntuntojen tulkkina.

– Hänen runoissaan on jotakin todella ajatonta ja ne sopivat tähän päivään. Hän puhuu luontokuvausten kautta hyvin syvistä ja kipeistäkin asioista.

Loput levyn lauluista ovat Santalan lyriikoita, joiden sävellykset ovat hänen ja Varjolan yhteistyötä.

– Omissa teksteissäni katselen elämää vähän pilke silmäkulmassa ja lapsenomaisesti. Ajatuksena on ollut monesti löytää elämästä oikeita ja aitoja asioita.

 

Levyn on äänittänyt Note & Tones Studiossa Espoossa Markus Ketola, joka soittaa raidoilla myös rumpuja ja vibrafonia. Hänen ja Varjolan lisäksi muusikkoina ovat kontrabasisti Keijo Hakala ja yhdellä kappaleella vieraileva sähköbasisti Jan-Olof Strandberg.

– Teimme Marjuskan kanssa yhdessä introja sekä harmonioita ja jotkut biisit kehkeytyivät aivan tuosta vaan, Varjola ihmettelee.

– Se tuntui aika erikoiselta, sillä en koskaan ole ollut mikään nopea kaveri näissä hommissa. Olen joskus päättänyt, että voisin tehdä levyjä viiden vuoden sykleissä ja tämä osui juuri oikeaan kohtaan.

 

Santalan trio ja kvartetti ovat tehneet keikkoja jo ennen levyn ilmestymistä.

– En oikein edes muista, miten se alkujaan meni, Varjola tunnustaa.

– Juttu vain herätti ihmisten kiinnostuksen ja yksi keikka johti toiseen. Nyt meillä on kalenterissa jo esiintymiset jo Linnanpuiston juhannusjuhlilla, AP-klubilla, Iittalan musiikkipäivillä, Sairion karnevaaleissa ja Kaustisella. Lisäksi lähdemme Portugaliin Europeade-festivaaleille.

Jazzin yhdistäminen kansanmusiikkihenkiseen ilmaisuun on avannut aivan uusia uria Santalalle.

– On ihan mahtavaa, kun joku haastaa tällä tavalla ja nyt on syttynyt kipinä tehdä lisää musiikkia, hän sanoo.

– Laulajana en halua koskaan jäädä polkemaan paikalleni. Tästä projektista aukeni uusi maailma, jolle ei näy loppua.

 

Julkaistu: 21.06.2018 08:15

Alajärveen kirmaava Lia Heikurainen ei epäröi askeleissaan. Isosisko Aida sekä kaverukset Nea Mäki ja Tara Vainio seuraavat perässä yhtä reippaasti.

Tämä nelikko rakastaa uimista, ja 18-asteinen järvi on juuri sopivan lämmin uimiseen.